Heips!
Palailen nyt reilun kuukauden hiljaiselon jälkeen tänne blogin puolelle.
Palailen nyt reilun kuukauden hiljaiselon jälkeen tänne blogin puolelle.
Kaikki ylppärit on nyt alta pois ja voin huokaista helpotuksesta. Tai vaihtoehtoisesti alkaa panikoida toukokuun lopulla pidettäviä sosiaalityön pääsykokeita, mutta ajattelin ainakin toistaiseksi valita ensimmäisen vaihtoehdon.
En oikein tiedä, mistä kirjoittaisin, sillä aiheita tuntuu samanaikaisesti olevan liikaa ja liian vähän. Maaliskuu sisälsi paljon ahdistusta, masennusta ja menneisyyden pohtimista sekä historian kirjoitusurakan että isäni kuoleman kuudennen vuosipäivän hengessä. Sekaan mahtui myös pienimuotoinen identiteettikriisi seksuaalisuuden suhteen, mutta siitä kenties lisää joskus muulloin.
En oikein tiedä, mistä kirjoittaisin, sillä aiheita tuntuu samanaikaisesti olevan liikaa ja liian vähän. Maaliskuu sisälsi paljon ahdistusta, masennusta ja menneisyyden pohtimista sekä historian kirjoitusurakan että isäni kuoleman kuudennen vuosipäivän hengessä. Sekaan mahtui myös pienimuotoinen identiteettikriisi seksuaalisuuden suhteen, mutta siitä kenties lisää joskus muulloin.
Kirjoitin jo lukuloman alussa tänne, että tiedän lukuloman aiheuttavan kolauksen mielenterveydelleni. Osasin odottaa masennuksesta johtuvaa saamattomuutta ja alakuloisuutta, mutta yllätyin täysin kokemastani ahdistuksen määrästä.
Lamaannuin miltei koko lukuloman ajaksi, enkä opiskellut mihinkään kokeeseen juuri yhtään lisästressin ja uusien paniikkikohtausten pelossa. Lukulomaani voisikin lyhyesti kuvailla vaikkapa pohjanoteeraukseksi, mutta olen oikeastaan todella tyytyväinen siihen, että osasin kerrankin asettaa mielenterveyteni koulun edelle. Uskon, että pääsykoelukemiseenkin on mukavampi uppoutua kun ei ole juuri selvinnyt burnoutista.
Millaiset fiilikset teillä on nyt ylppärien jäädessä taakse?
Mielessäni pyöriviä postausideoita satunnaisessa järjestyksessä:
Lamaannuin miltei koko lukuloman ajaksi, enkä opiskellut mihinkään kokeeseen juuri yhtään lisästressin ja uusien paniikkikohtausten pelossa. Lukulomaani voisikin lyhyesti kuvailla vaikkapa pohjanoteeraukseksi, mutta olen oikeastaan todella tyytyväinen siihen, että osasin kerrankin asettaa mielenterveyteni koulun edelle. Uskon, että pääsykoelukemiseenkin on mukavampi uppoutua kun ei ole juuri selvinnyt burnoutista.
Millaiset fiilikset teillä on nyt ylppärien jäädessä taakse?
~ ~
Mielessäni pyöriviä postausideoita satunnaisessa järjestyksessä:
- postaus kirjoittamisesta / kirjallisuuden merkityksestä minulle
- oma polkuni seksuaalisen identiteettini määrittelemisessä
- kunnollinen postaus ensi kesän interreilin reitistä & ajankohdasta, kunhan saamme Reetan kanssa parin viikon päästä viimein kaikki yksityiskohdat sovittua ja majapaikat varailtua
- postaus tulevaisuudensuunnitelmistani
- jonkinlainen kuvapostaus vastapainoksi blogin tekstipainotteisuudelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti