Toisella paikkakunnalla asuva ystäväni Kristiina soitti minulle harjoitellakseen kirjaesitelmäänsä, kun olin koirani kanssa lenkillä. Puhelun aiheuttamat nauru ja hymy, jota en voinut muutamaan tuntiin pyyhkiä pois kasvoiltani toi sateiseen ja synkkään päivään häivähdyksen jotain parempaa - iloa, toivoa.
Pääsykoekirjasta ei ole vielä kuulunut mitään (saapunee varmaan loppuviikosta), joten olen kuluttanut aikaani lähinnä nukkumalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Tällä hetkellä menossa on vuoden 2013 nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan Alice Munron novellikokoelma Liian paljon onnea. Suosittelen!
Kirjoittamisen suhteen olen vähän jumissa; uusimmassa word-tiedostossa on lähinnä säälittäviä rakkausrunoja, joiden en usko ikinä näkevän päivänvaloa. Mutta ei se mitään. Kirjoittamisessa ei ole ikinä ollut minulle niinkään kyse valmiista tuotoksesta, vaan itse kirjoittamisprosessista ja sen vapauttavuudesta.
Pariksi seuraavaksi viikonlopuksi on jo sovittua ohjelmaa, jota odotan lukuloman eristäytymisen jälkeen innolla. Tänä viikonloppuna luvassa on Popcult Kristiinan seurassa ja seuraava viikonloppu kuluu Reetan kanssa reilaussuunnitelmia viimeistellessä. Tuntuu hassulta ajatella että kahden kuukauden päästä olen jo lähtövalmiina tähänastisen elämäni itsenäisimmälle seikkailulle.
Kaapissa oleminen ahdistaa. Viime viikkoina vielä enemmän kuin yleensä. Ehkä se liittyy siihen, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset puhuvat kevään lupauksesta - uusista aluista - samaan aikaan kun minä en voi olla rehellinen omasta identiteetistäni edes omalle äidilleni. Ajatus hänelle kertomisesta sekä vapauttaa, että pelottaa. Voisin toisaalta olla vapaa ainaisesta ahdistuksesta ja epävarmuudesta, mutta toisaalta kahlitsisin samalla itseni äitini mielipiteeseen ja sen tuomaan mahdollisesti vaikeutettuun tulevaisuuteen. En tiedä olenko vielä valmis ottamaan riskiä toisenkin vanhempani menettämisestä.
Huoh.
Huoh.
Toivon, että tästä keväästä tulee parempi kuin viime keväästä. Katsotaan, jos saisin lähipäivinä aikaiseksi lähteä kameran kanssa ulos pyörimään ja hankkimaan tuoreempaa kuvamateriaalia. Tosin kyllähän näitä viime kevään ja kesän kuvia mieluummin katselee kuin tällä hetkellä ulkomaisemaa vallitsevaa kuollutta ruohoa.
~ ~
Miten kevät on teillä lähtenyt käyntiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti