Ajatusten kirpputori

Eilen hymyilin aidosti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.
Toisella paikkakunnalla asuva ystäväni Kristiina soitti minulle harjoitellakseen kirjaesitelmäänsä, kun olin koirani kanssa lenkillä. Puhelun aiheuttamat nauru ja hymy, jota en voinut muutamaan tuntiin pyyhkiä pois kasvoiltani toi sateiseen ja synkkään päivään häivähdyksen jotain parempaa - iloa, toivoa.

Pääsykoekirjasta ei ole vielä kuulunut mitään (saapunee varmaan loppuviikosta), joten olen kuluttanut aikaani lähinnä nukkumalla, lukemalla ja kirjoittamalla. Tällä hetkellä menossa on vuoden 2013 nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan Alice Munron novellikokoelma Liian paljon onnea. Suosittelen!

Kirjoittamisen suhteen olen vähän jumissa; uusimmassa word-tiedostossa on lähinnä säälittäviä rakkausrunoja, joiden en usko ikinä näkevän päivänvaloa. Mutta ei se mitään. Kirjoittamisessa ei ole ikinä ollut minulle niinkään kyse valmiista tuotoksesta, vaan itse kirjoittamisprosessista ja sen vapauttavuudesta. 

Pariksi seuraavaksi viikonlopuksi on jo sovittua ohjelmaa, jota odotan lukuloman eristäytymisen jälkeen innolla. Tänä viikonloppuna luvassa on Popcult Kristiinan seurassa ja seuraava viikonloppu kuluu Reetan kanssa reilaussuunnitelmia viimeistellessä. Tuntuu hassulta ajatella että kahden kuukauden päästä olen jo lähtövalmiina tähänastisen elämäni itsenäisimmälle seikkailulle.

Kaapissa oleminen ahdistaa. Viime viikkoina vielä enemmän kuin yleensä. Ehkä se liittyy siihen, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset puhuvat kevään lupauksesta - uusista aluista - samaan aikaan kun minä en voi olla rehellinen omasta identiteetistäni edes omalle äidilleni. Ajatus hänelle kertomisesta sekä vapauttaa, että pelottaa. Voisin toisaalta olla vapaa ainaisesta ahdistuksesta ja epävarmuudesta, mutta toisaalta kahlitsisin samalla itseni äitini mielipiteeseen ja sen tuomaan mahdollisesti vaikeutettuun tulevaisuuteen. En tiedä olenko vielä valmis ottamaan riskiä toisenkin vanhempani menettämisestä.
Huoh. 

Toivon, että tästä keväästä tulee parempi kuin viime keväästä. Katsotaan, jos saisin lähipäivinä aikaiseksi lähteä kameran kanssa ulos pyörimään ja hankkimaan tuoreempaa kuvamateriaalia. Tosin kyllähän näitä viime kevään ja kesän kuvia mieluummin katselee kuin tällä hetkellä ulkomaisemaa vallitsevaa kuollutta ruohoa.

~ ~

Miten kevät on teillä lähtenyt käyntiin?

Otsikoinnin vaikeus yllättää joka kerta

Heips!
Palailen nyt reilun kuukauden hiljaiselon jälkeen tänne blogin puolelle.

Kaikki ylppärit on nyt alta pois ja voin huokaista helpotuksesta. Tai vaihtoehtoisesti alkaa panikoida toukokuun lopulla pidettäviä sosiaalityön pääsykokeita, mutta ajattelin ainakin toistaiseksi valita ensimmäisen vaihtoehdon.

En oikein tiedä, mistä kirjoittaisin, sillä aiheita tuntuu samanaikaisesti olevan liikaa ja liian vähän. Maaliskuu sisälsi paljon ahdistusta, masennusta ja menneisyyden pohtimista sekä historian kirjoitusurakan että isäni kuoleman kuudennen vuosipäivän hengessä. Sekaan mahtui myös pienimuotoinen identiteettikriisi seksuaalisuuden suhteen, mutta siitä kenties lisää joskus muulloin.

Kirjoitin jo lukuloman alussa tänne, että tiedän lukuloman aiheuttavan kolauksen mielenterveydelleni. Osasin odottaa masennuksesta johtuvaa saamattomuutta ja alakuloisuutta, mutta yllätyin täysin kokemastani ahdistuksen määrästä.

Lamaannuin miltei koko lukuloman ajaksi, enkä opiskellut mihinkään kokeeseen juuri yhtään lisästressin ja uusien paniikkikohtausten pelossa. Lukulomaani voisikin lyhyesti kuvailla vaikkapa pohjanoteeraukseksi, mutta olen oikeastaan todella tyytyväinen siihen, että osasin kerrankin asettaa mielenterveyteni koulun edelle. Uskon, että pääsykoelukemiseenkin on mukavampi uppoutua kun ei ole juuri selvinnyt burnoutista.

Millaiset fiilikset teillä on nyt ylppärien jäädessä taakse?

~ ~ 

Mielessäni pyöriviä postausideoita satunnaisessa järjestyksessä:

• postaus kirjoittamisesta / kirjallisuuden merkityksestä minulle
• oma polkuni seksuaalisen identiteettini määrittelemisessä
• kunnollinen postaus ensi kesän interreilin reitistä & ajankohdasta, kunhan saamme Reetan kanssa parin viikon päästä viimein kaikki yksityiskohdat sovittua ja majapaikat varailtua
• postaus tulevaisuudensuunnitelmistani
• jonkinlainen kuvapostaus vastapainoksi blogin tekstipainotteisuudelle