"Mitä, etkö sä juo? Mikset?!"

Välillä tuntuu siltä, että kulutan suurimman osan ajastani esimerkiksi kavereiden synttäreillä ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa selittämällä kysyjille miksi en koske alkoholiin. Aluksi ihmisten hämmentyneet kysymykset lähinnä kummaksuttivat, mutta nykyään ne lähinnä ärsyttävät - olenhan käynyt saman keskustelun jo lukemattomia kertoja.

En mielelläni puhu omasta absolutismistani sen vuoksi, että sen juuret ovat syvällä lapsuuteni traumoissa, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta siinä toivossa, että ehkä säästyn tällä tavoin kiusallisilta keskusteluilta tulevaisuuden synttärijuhlissa.

Isäni oli alkoholisti. Hän kuoli sydän- ja verisuonisairauteen (jota runsas alkoholinkäyttö ei ainakaan helpottanut) ollessani 12-vuotias ja vaikka minulla on hänestä myös valtavasti hyviä ja kauniita muistoja, hänen alkoholisminsa on yksi lapsuuttani vahvasti määrittävistä seikoista. En voi ajatella isääni ilman, että muistan kaikki ne kerrat, joina kävelin ympäri taloamme etsiskelemässä hänen piilottamiaan viinapulloja. Muistan myös kuinka jouduin asettumaan isäni juomisesta riitelevien ja tavaroita viskovien vanhempieni väliin tavoitteenani saada heidän rauhoittumaan, jotta minä ja pikkuveljeni saisimme nukkua.

Vietin suuren osan lapsuudestani vannoen itselleni, ettei minusta tulisi juomisen suhteen samanlaista kuin isästäni. Vanhempana tajusin myös, että suurin osa isäni sisaruksista on myös kamppaillut alkoholiongelmien kanssa ja päätin pysyä ulkona koko touhusta. En taustani tuntien yksinkertaisesti luota siihen, että pystyisin pitäytymään kohtuukäytössä, mikäli juomisen joskus aloittaisin.

Ymmärrän, miksi absolutismi saattaa Suomen alkoholipainotteiseen juhlakulttuuriin tottuneita ihmetyttää, mutta toivoisin, että ihmiset osaisivat ottaa huomioon myös muiden tunteet. Kysymys saattaa vaivata jotakuta, jolla on samankaltaisia syitä kieltäytyä alkoholista, kuin minulla. Eikä saman asian selittäminen lukemattomia kertoja ole varmasti mitään herkkua kenellekään, vaikkei kysymys nostaisikaan pintaan sen kummempia traumoja.

Miksi juomattomuuteen pitäisi ylipäänsä olla esittää jokin syy? Kaikilla ei sellaista ole - joskus riittää se, ettei juomiselle näe mitään syytä. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että kyllä ihan selvinpäinkin voi pitää hauskaa.

Asialla on myös kääntöpuolensa: jos olet itse absolutisti, ethän myöskään saarnaa muille heidän alkoholinkäytöstään. Kunnioituksen tulee olla molemminpuolista.

~ ~

Seuraava postaus luultavasti vähän kevyemmästä aiheesta - nimittäin hiuksista. Huomiseksi varatulla kampaajalla on tarkoituksena leikata pois aika paljon.